POST-PRODUCTION OF STOP-MOTION ANIMATION
Inari Halme & Emma Louhivuori
Projektin kuvaus
Projektimme kohteena oli nukkeanimaatioprojekti, jonka työryhmämme (Inari Halme, Emma Louhivuori ja Anni nykänen) oli kuvannut vuoden 2016 keväällä järjestetyn nukkeanimaatiomoduulin aikana. Työnimellä "Haamumummu" kulkenut pariminuuttinen lyhytelokuva oli jäänyt moduulin jälkeen tilanteeseen, jossa materiaali oli kuvattu ja jonkinmoinen raakaleikkaus oli jo kasassa, mutta jälkityöprosessi, sisältäen lopullisen leikkauksen, kuvien käsittelyn, efektit, alku- ja lopputekstit sekä äänet, oli täysin kesken. Parin vuoden sulattelun jälkeen päätimme, että elokuva olisi syytä tehdä valmiiksi. Jälkitöiden visuaalisesta puolesta vastasi Inari, ja Emma sai vastuulleen äänien ja musiikin suunnittelun ja toteutuksen.
Ennen ja jälkeen: alkuperäismateriaali ja kuva värimäärittelyn jälkeen
Jälkityöt
Jälkitöiden visuaaliseen puoleen sisältyi kaikenlaisia pieniä, stop-motion-animaatiolle tyypillisiä ongelmia: kuvien valotus vaihteli ja välkkyi, välillä kameraa oli vahingossa potkittu ja kuva tärähteli, ja tietysti kahden vuoden jälkeen huomasi helposti kohtia, jotka olisi yksinkertaisesti voinut kuvata toisin. "Korjataan postissa" oli kuvauksissa usein toisteltu lause, jonka jälkitöissä huomasi tosi huonoksi ideaksi. Merkittävimmät vaiheet kuvan jälkityöstössä olivat leikkaus, kuvien värien tasapainottaminen ja johdonmukaistaminen, yllämainittujen kameran tärähdysten korjaaminen sekä pienimuotoinen efektityö. Lisäksi elokuvaan piti tehdä alku- ja lopputekstit, joista piti toki suunnitella mahdollisimman tyylikkäät ja elokuvan tunnelmaan sopivat.
Äänityöt
Äänet tehtiin Protoolsilla. Kaikki foleyt ja hahmojen äänet olivat itse tehtyjä. Musiikista vastasi Janne Louhivuori. Äänityössä haastavinta ja samalla opettavaisinta oli musiikin ja jännitysääniefektien sovittelu juuri oikeisiin kohtiin elokuvassa. Tärkeää oli saada katsojan jännitystä kasvatettua, mutta myös korostaa hahmojen tuntemuksia. Äänimaailma haluttiin saada samaan aikaan hieman pelottavaksi, mutta myös humoristiseksi ja loppupuolella kevyeksi ja iloiseksi. Tyylillisesti ääniin ja musiikkiin haettiin inspiraatiota 90-luvun lastenohjelmista.
